Kertomus Fortuna - korttelin menneisyydestä

Tekstin tekijät: Turun museokeskus, Kulttuuriperintöyksikkö: intendentti Maarit Talamo-Kemiläinen ja tutkija Kaarin Kurri 16.11.2009.

Fortuna-korttelin kulttuurihistoriallinen arvo

Fortuna-kortteliksi nimetty boutique-alue on osa 1600-luvun puolivälissä rakennettua Herrainkulmaa. Alue säästyi Turun suurpalossa (1827). C. L. Engelin vuonna 1828 laatiman asemakaavan mukaan VII kaupunginosan 1. kortteli nimettiin onnen ja sattuman jumalattaren Fortunan mukaan kenties siksi, että palon leviäminen pysähtyi juuri täällä. Vuoden 1828 asemakaava toteutui vain osittain ja yhä tänä päivän korttelissa on rakennuksia ja pihapiirejä, joiden historia juontuu suurvaltakaudelle. Herrainkulmalle tyypilliseen tapaan ikivanhat tontit ulottu[i]vat Läntiseltä Rantakadulta Linnankadulle. Päärakennus sijaitsee Aurajoen puoleisella sivulla ja talousrakennukset reunustavat pitkänomaista pihaa kääntäen selkänsä naapuritonttiin, jota erottaa kapea palokuja. Puutarhamaat sijaitsivat Linnankadun puolella, jonne vasta 1800-luvun lopulla nousi aluetta nykyisin hallitseva suurkaupunkityylisten liike- ja asuinpalatsien rivistö.

Läntinen Rantakatu 13a ”Kempe”

1. Yksikerroksinen klassisistinen puutalo, 1796 (todennäköisesti vanhempi, 1730?), suunnittelija (1796) Akatemian professori Bonsdorff, rakennuttaja tulivirkailija Skunk. Muutoksia 1830, 1837, 1874, 1907, 1916, 1922 (nykyiset julkisivut), 1990-l.

Perusmuodoltaan karoliiniseen traditioon perustuvassa asuintalossa oli alun perin sali, eteinen, kolme kamaria ja keittiö. Rakennus muutettiin ilmeisesti vuona 1874 sokerileipuri A. G. Wibergin konditoriaksi. Vuonna 1910 tontti siirtyi kaupungin omistukseen ja 1916 rakennus muutettiin liikekäyttöön ja siihen sijoitettiin lihahalli. Toiminut sittemmin mm. työnvälitystoimistona ja matkailuneuvontana, nykyisin valtuustoryhmien kokoontumistila.

2. Yksikerroksinen hirsirunkoinen siipirakennus 1790-luvulta (mahdollisesti vanhempi), rakennuttanut tullivirkailija Skunk. Talossa oli alkujaan asuintiloja (kaksi eteistä, kolme kamaria, keittiö). Muutoksia 1830, 1845 (laajennus), 1911, 1916, 1940-l., 1987. (sisätilat tärvelty), 2000-l. Rakennuksessa oli asuintilojen ohella mm. 1910-luvulta lähtien maidontarkastamo ja sittemmin kansanhuollon konttori, puutyöverstas, taideateljee, valtuustoryhmien kokoontumistila.

Läntinen Rantakatu 13b ”Qwensel ja apteekkimuseo”

Karoliininen yksikerroksinen kaupunkitalo, 1600-1700-l., ensimmäinen rakennuttaja asessori Qwensel, uudistanut 1791 tohtori Josef Pipping.

Turun museokeskuksen käytössä oleva Qwenselin talo pihasiipinen on pystytetty useassa vaiheessa 1600- ja 1700-lukujen kuluessa ja laajennettu 1829 puotiosalla. Siipirakennukset 1784 ja 1787 (lukuisia muutoksia 1800-1900-luvuilla). Korjattu museoksi 1940-luvulla käyttäen hyödyksi vuoden 1791 palovakuutuksessa annettuja tietoja. Restauroinnista vastasi maisteri Irja Sahlberg ja museo avasi ovensa kävijöille 1958. Pihasiivet on otettu vaiheittain museokäyttöön.

Linnankatu 14, (Kansallisen Kirjakaupan vieressä, Aurakadun puolella)

1. Kolmikerroksinen uusrenessanssityylinen kaupunkitalo, 1885–86, suunnittelija arkkitehti Johan Östman, rakennuttaja, tehtailija ja lasimestari Willhelm Weini. Muutoksia 1896, 1919, 1945, 1968, 1976, 1990-l.

Talo oli alkujaan kaksikerroksinen, tiilirunkoinen ja rapattu uusrenessanssipalatsi, jonka alla oli yhdeksän holvattua kellaria. Katukerroksessa oli kaksi liike- ja asuinhuoneistoa ja yläkerroksessa kaksi asuntoa, joihin liittyi koko pihasivun mittainen parveke. Linnankadun puolella sijaitsevat liikehuoneistot modernisoitiin vuonna 1896 (arkkitehti Albertina Östman). Päärakennus säilyi asuin- ja liikekäytössä vuoteen 1945, jolloin se remontoitiin ja korotettiin Turun kaupungin Talorakennusosastolla laadittujen piirustusten mukaan (kaupunginarkkitehti A. S. Sandelin) virastokäyttöön (Turun kaupungin rahakamari, 3. kerrokseen tuli asuntoja). Vuosina 1968–76 siinä toimi Neuvostoliiton pääkonsulaatti, sen jälkeen Turun raastuvanoikeus ja 1990-luvun alusta Turun kaupungin henkilöstökeskus.

2. Kaksikerroksinen talousrakennus, 1885–86, suunnittelija Johan Östman, rakennuttaja Wilhelm Weini. Muutoksia 1912, 1918, 1940-l. (edellisen takana piharakennus)

Talousrakennuksen alakerrassa oli alun perin leivintupa, kaksi makasiinia ja ulkohuone sekä yläkerrassa asuinhuone ja kolme makasiinia. Rakennukseen sijoitettiin vuonna 1911 perustettu Virvoitusjuomatehdas Sampo, jonka tarpeisiin se remontoitiin seuraavana vuonna ja jälleen vuosikymmenen lopulla. Virvoitusjuomatehdas Sampo, josta myöhemmin käytettiin nimitystä kivennäisvesitehdas, toimi rakennuksessa 1940-luvun alkupuolelle saakka, minkä jälkeen se muutettiin autotalliksi.

Läntinen Rantakatu 15

”Creutz, Sparre (24) ja Wallenstierna”. Myöhemmin ”Willebrandin talo, Petreliuksen talo, Anderssonin talo” Tonteilla 5 ja 6 on yhteinen historia 1600-luvun puolivälistä aina vuoteen 1912 saakka.

1. Useassa vaiheessa rakennettu yksikerroksinen puutalo. Vanhimmat osat vuodelta 1809 ja 1825, rakennuttaja hovioikeudenpresidentti ja ritari Adolf Fredrik von Willebrand. Muutoksia 1893, 1911, 1920-l., 1973–74, 1980-l., 2000-l.

Läntisen Rantakadun suuntainen puutalo muodostuu tavallaan kolmesta rakennuksesta. Sen pääosa on rakennettu tai peruskorjattu vuonna 1809, jolloin sen omistusoikeus siirtyi kapteeni Gustaf Adolf Dammertilta hovioikeudenpresidentti ja ritari Adolf Fredrik von Willebrandille. Rakennuksen nykyinen uusrenessanssityylinen asu on peräisin kauppaneuvos Gustaf Adolf Petreliuksen vuosina 1893–94 kaupunginarkkitehti Arthur Kajanuksen laatimien piirustusten mukaan teettämästä korjauksesta. Rakennuksen siipiosissa on toiminut mm. Petreliuksen paitatehdas (1871-1910), mutta pääosin se on ollut asuinkäytössä. Tontti 5 säilyi Petreliuksen kuoltua (1910) lesken Johannan ja tämän uuden puolison, musiikkihistorioitsija Otto Anderssonin kotina vuoteen 1951, jolloin Turun kaupunki osti sen uuden kaupungintalon paikaksi. Ennen nykyistä käyttöä vanha asuinrakennus palveli pitkään Turun asunto-oikeutena ja sen suojissa oli myös Taso:n toimitilat. Rakennus muutettiin 1990-luvun vaihteessa kaupunginarkistoksi, nyk. virastona (mm. 2011-Säätiön toimitilat).

2. Tiilinen luhtikäytävällinen kaksikerroksinen talousrakennus (puolet) 1887, suunnittelija kaupunginarkkitehti Arthur Kajanus, rakennuttaja G. A. Petrelius. Tontin 5 puoleisen osan alakerrassa oli alun perin kaksi makasiinia, kaksi käymälää sekä talli ja yläkerroksessa makasiineja Nykyisin varastokäytössä

3. Yksikerroksinen tiilirunkoinen talousrakennus 1906–07 (puolet), suunnittelija rakennusmestari Adrian Thomander, rakennuttaja G. A. Petrelius. Rakennettiin pesulaksi, nykyisin varastokäytössä. Alkuperäinen käyttötarkoitus näkyy edelleen julkisivussa säilyneessä tekstissä ”tvättstuga, pesolaitos”.

Linnankatu 16 (Kansallinen Kirjakauppa)

Tonteilla 5 ja 6 on yhteinen historia vuoteen 1912, jolloin Petreliuksen perikunta myi Linnakadun puoleisen tontin 6 Turun Kansalliselle Kirjakaupalle.

1. Uusrenessanssityylinen asuin- ja liikerakennus 1887, suunittelija Martin Wahlberg (loppuunsaattanut Wahlbergin kuoleman jälkeen Helge Rancken), rakennuttaja kaupaneuvos Gustaf Adolf Petrelius. Muutoksia 1917, 1924, 1935.

2. kaksikerroksinen tiilirunkoinen luhtiaitta (puolet),1887-88, suunnittelija A. Kajanus. rakennuttaja G. A. Petrelius. Varastokäytössä.

3. Yksikerroksinen tiilirunkoinen varastorakennus (puolet), 1906, suunnittelija rakennusmestari Adrian Thomander, rakennuttaja G. A. Petrelius. Varastokäytössä. Muutoksia 1914, 2000-l.

Kristiinankatu 1

1. Nelikerroksinen jugendtyylinen asuin- ja virastorakennus 1908-1909, rakennuttaja Vakuutusyhtiö Städernas i Finland Brandstodsbolag för lösegendom, suunnittelija , Arkkitehtitoimisto Knut Wasastjerna ja G. A. Lindberg. (Yleinen arkkitehtikilpailu 1906–07). Muutoksia 1932, 1963-64, 1972, 1976, 1980-90-l. 2009.

Kaupunginkansliana tunnettu nelikerroksinen monumentaalinen jugendrakennus oli alun perin vakuutusyhtiö Städernas i Finland Brandstodsbolag för lösegendomin asuin- ja liikerakennus. Kaupunkien paloapuyhdistyksen toimitilat sijaitsivat katukerroksessa ja 2-4 kerroksessa oli suuria vuokra-asuntoja. Rakennuksen suunnittelija valittiin vuosina 1906–07 järjestetyllä yleisellä arkkitehtikilpailulla, jonka voitti Arkkitehtitoimisto Knut Wasastjerna ja G. A. Lindberg. Kilpailun voittanut toimisto laati vuonna 1908 lopulliset rakennuspiirustukset yhteistyössä arkkitehti Arthur Gauffinin kanssa, ja rakennus valmistui vuonna 1909.

Paloapuyhdistys fuusioitiin Sampoon vuonna 1967 ja Kristiinankatu 1:stä tuli Sammon vuokratalo. Päävuokralaiseksi tuli Turun kaupunki, jonka rahatoimisto ja kaupunginkanslia asettuivat vakuutusyhtiöltä vapautuneisiin tiloihin. Lisäksi siinä toimi Varsinais-Suomen seutukaavavirasto, jolle tehdyn korjauksen yhteydessä avattiin 4. kerrokseen toimistohuoneita yhdistävä keskuskäytävä ja ullakolle V kerrokseen sijoitettiin varastotiloja, IV-konehuone ja hissikonehuone. Turun kaupunki osti talon Sammolta vuonna 1987. Virastokäytössä.

2. Tiilirunkoinen autotalli, 1911, suunnittelija Alex. Nyström, muutos ja laajennus 1966-68.

Fortuna-korttelin kulttuurihistoriallinen arvo

Fortuna-kortteli, josta aiemmin on käytetty nimeä keskuskortteli tai hallintokortteli, on historiallisesti, kaupunkikuvallisesti ja rakennustaiteellisesti erittäin arvokas. Sen rakennusten ikäkaari kattaa runsaat 300 vuotta edustaen suurvaltakauden ylimystön asuinmiljöötä, joka 1800-luvun alussa sai porvarillisen kauppakeskusluonteen, varhaista liike- ja asuinpalatsikulttuuria sekä viimeisessä aiheessa kaupungin virastojen muodostamaa keskushallintoakselia. Hyvin säilyneine pihapiireineen sen historiallinen kertovuus on vertaansa vailla.

Kortteli kuuluu valtakunnallisesti arvokkaaseen rakennetun ympäristön kokonaisuuteen (RKY -93, RKY-2009) ja Turun kaupunkiseudun maakuntakaavassa suojeltuun aluekokonaisuuteen (Maakuntakaava SR 033). Turun museokeskuksen suojelutavoitelistauksessa (2002) korttelin rakennuskanta on arvotettu erittäin arvokkaaksi. Suojelun tavoitteet on ulotettu käsittämään julkisivujen ja vesikaton rakennustaiteellisen ja kaupunkikuvallisen arvon ja tyylin säilyttämisen lisäksi historiallinen kerroksisuus sekä päärakennusten poikkeuksellisen arvokkaat sisätilat (huonejako, julkiset ja puolijulkiset tilasarjat, kulttuurihistoriallisesti arvokas kiinteä sisustus, taiteellisesti ja taideteollisesti merkittävät kattomaalaukset ym. koristeaiheet). Korttelin sisäinen hierarkia tulee sälyttää.

Lähes koko korttelin asemakaava on vanhentunut (vahvistettu 11.7.1938). Ainoastaan Kristiinankatu 1 on suojeltu 1.12.2008 voimaan tulleessa asemakaavassa. Fortuna-kortteliin (tontit 3, 4, 5, 6) on tekeillä asemakaavan muutos (20/2009), minkä tavoitteena on ”kehittää korttelia luovan talouden toimialaan liittyviä aktiviteetteja ja matkailua palvelevaksi alueeksi”. Keskeinen tutkittava asia on arvokkaan rakennusperinnön suojelu (MRL:n § 57) ja sen mukanaan tuomat reunaehdot mahdollisille muutoksille ja lisärakentamiselle. Suositeltavaa on, että tontin kaikille rakennuksille pyrittäisiin löytämään sellainen käyttötarkoitus, joka on sopusoinnussa niiden historiallisen luonteen kanssa ja mahdollistaa nykytilanteen säilyttämisen ilman radikaalia saneeraamista.

Fortuna-kortteli kuuluu Turun historialliseen kaupunkiytimeen, jossa maaperään kajoaminen edellyttää muinaismuistolain edellyttämiä arkeologisia kaivauksia. Arkeologiset tutkimukset tulevat muinaismuistolain mukaisesti hankkeen toteuttajan kustannettaviksi.